Joskus oli tapana, että ennen konsultin vetämän tilaisuuden
alkamista, luentopöydälle oli asetettu Väinö Linnan Tuntematon sotilas. Se
symboloi Lammion ja Koskelan johtamistapojen eroja. Sipilä voisi nyt panna
jokaisen hallituksen muodostamistaloisiin osallistuvan eteen Juhani Ahon
Seitsemän veljestä. Siinä olisi kansa ja kurjuus vastakkain.
Seitsemän veljestä on kuitenkin selviytymistarina. Samaa
pitää toivoa myös Sipilän strategiaprosessille.
”Toukolan pojat” saattavat kuitenkin kurittaa Sipilän ”veljeksiä”
jo hallitusohjelman laadinnassa, ellei sitä sovita tai ole jo sovittu etukäteen
kaikessa hiljaisuudessa ministeripaikkoineen. Tämä sillä edellytyksellä, että hiljaiset
hallituspuolueet ovat lupautuneet hyväksymään lyhyen strategisen ohjelman suuressa
salissa.
Ongelmaksi muodostuu yhteiskuntasopimus. SAK:n Lylyhän on
vaatinut hallitusohjelman valmistumista ennen yhteiskuntasopimuksen
ratkaisemista. Riittääkö hänelle Sipilän pöytälaatikossa oleva miniohjelma ja
ministerilista? Jo luottamusta ja tarpeellista yksityiskohtaisuutta on, saattaa
riittää.
Ongelmaksi jää vielä yhteiskuntasopimuksen sisältö. Jos
epävirallinen hallitusohjelma on riittävän yksityiskohtainen, osa yhteiskuntasopimuksen
asioista löytyy sieltä. Muutoin osa yhteiskuntasopimuksen asioista ovat
hallituksen toimintasuunnitelmassa. Näiden sopimusten laadinnan epätahtisuus voi
romuttaa koko yhteiskuntasopimuksen. Ei kuitenkaan silloin, jos hallituksen
alustava toimintasuunnitelma on jo olemassa.
Jos edellinen kohta onnistuisikin, haasteet jatkuvat. On lähes varmaa, ettei ay-väki suostu panemaan
nimeään sellaiseen yhteiskuntasopimukseen, jossa tupopöydän toimivaltaa
kavennetaan ja jossa on tavoitelukuja ja päivämääriä.
Yhteiskuntasopimus voikin kaventua päämääriä ja pyrkimyksiä
sisältäväksi paperiksi, joka vaatii ollakseen vaikuttava toimintasuunnitelman.
Tätä pitemmälle ei ole syytä pohtia Sipilän haasteita. Joka
tapauksessa prosessi on kunnianhimoinen ja vaatii Sipilän perään kuuluttamaa luottamusta.
Se jo sinänsä on myönteistä, että prosessien aikana moni osallistaho joutuu
pohtimaan monipuolisesti kysymyksiä omasta, muiden ja koko yhteiskunnan
kannalta. Sitoutuminen ja luottamus lisääntyvät.
Sipilä osittaa, että joskus prosessit ovat tilapäisesti
tärkeimpiä kuin asiat.
Kommentit
Lähetä kommentti