Syy kehotukseen ei ole pelkästään heikko vaalimenestys, vaan
vuosien sisäiset traumat ja kaunat ja ennen kaikkea ajastaan jälkeen jäänyt
aatteen sisältö.
On selvää, että Sipilä hallituskumppaneineen tulee
heikentämään palkkatyötekijöiden asemaa ja kiristämään opiskelijoiden tukijärjestelmää
ja valmistumistahtia. Indeksit jäädytetään. Eläkeläisten taitettuindeksi ja raippavero säilyvät. Perhepolitiikka
kiristyy. Valtion henkilömääriä tullaan myös supistamaan rutkasti.
Demareiden kannalta järkevää on pysyä kaukana tällaisista
toimenpiteistä, koska näihin sinänsä osin kannatetaviin heikennyksiin on
muitakin halukaita ”hallituskipeitä” puolueita. Tämä on hyvä, sillä kuuluisa kilpailukyky
ja talous todella kaipaavat reformeja.
Pois jääminen hallituksessa on demareille kuitenkin paljon
vaativampaa kuin oppositiotyö ja yleisen maailma menon seuraaminen. Puolueen
pitää tällä välin analysoida, miten yhteiskunta ja sen väestösegmentit muuttuvat
ja kehittyvät ja asemoida tämän perustella asiakaskuntansa, strategiansa ja
politikkansa radikaalisti uudella tavalla.
Tämä työn vaativuutta lisää se, että niskaan hengittää
vasemmistoliitto, joka lyhyellä tähtäimellä voi hyötyä uudistetusta
demaripolitikasta. Mutta tässä demarien pitää luottaa siihen, että radikaalit
oikeat muutokset tuovat myös ennen pitkään radikaalisesti suuremman kannatuksen
nykyiseen verrattuna.
On selvää, että jokaisen yksittäisen ihmisen on vedettävä
raja itsenä ja muun maailman välille. Kehittyvälle demareille, yleisesti
dynaamisille kansanliikkeille, näiden rajojen pitää kuitenkin muuttua ja uusiintua jatkuvasti. Nyt näyttää siltä, että
demarit ovat juttunet omiin sisäisiin hierarkioihinsa ja bunkkereihinsa.
Kommentit
Lähetä kommentti