Ei Sipilä poliitikkona voi olla mikään oikeudenmukainen
hyväntekijä. Hän joutuu tämän tosiasian eteen viimeistään siinä vaiheessa, kun hintakilpailukyvyn
kohentamiskeinoja kirjataan hallituksen toimintasuunnitelmaan. Toinen vastuullisuutta
ja hiljaisen kansan rivien tuntojen ymmärrystä vaativa ohjelmaosio on
yhteiskuntasopimukseen pääseminen, olkoonkin, että se nyt on höttöisellä pohjalla.
Tässä kohtaa moni voi, ajatella, että nythän kokoomuksella
on työjoustojen erikoismies J Vartiainen, jota kertomansa mukaan Kaivopuiston
väki taputtelee olalle hyvänä tyyppinä ja 0-sopimuksien puolustajana.
Instituutiot menevät yksittäisen ihmisen edelle. Se hyväksytään.
Mutta se, että hallituksen neljän vuoden saamattomuuden ja vastuun pakoilun
maksumiehiksi pannaan köyhät ja keskiluokka, on vastenmielistä ja eteenkin se
tyyli, jolla se työaikajoustot aiotaan toteuttaa.
Jos Sipilä todella haluaa saada työreforminsa taakse palkansaajat,
hän kaipaa tuekseen Lauri Ihalaisen kaltaisia sovittelijoita ja viime kädessä
koko ay-liikkeen hiljaista myötävaikuttamista joustojen lisäämisessä. Vartiainen
on kelpo tyyppi ruudussa ja pöydän
takana, muttei hän mikään sovittelija ja suostuttelija ole.
Perustelut sille, että maassa pitää olla porvarihallitus.
koska porvarit voittivat vaalit, on menneestä ajasta. Enää ei ole porvareita
eikä sosialisteja. Äänestäjäkunta jakaantuu kansalaisten kokemien ongelmien,
ihanteiden ja arvostusten eikä työn ja pääoman mukaan.
Kommentit
Lähetä kommentti