Tänään viimeksi sääntelyn
kimppuun hyökkäsi Piia-Noora Kauppi Ylen aamu-tv:ssä. ”Uutta sääntelyä tulee
jatkuvasti. ”Enää ei ehdi muuta, kuin neuvotella juristien kanssa miten niiden
kansaa menetellään”.
Sääntelyn ja normien
purkaminen on ollut politikkojen agendalla yhtenä keinona tehostaa julkista
hallintoa ja parantaa yritystoiminnan edellytyksiä. Tätä debattia on käyty
OECD-maissa vilkkaasti jo 1980-luvulla alkaen.
Julkisuudessa
käyty keskustelu asettaa kuitenkin sääntelyn käytön yhteiskunnan toimivuudessa
meillä varsin maltilliseen viitekehykseen. Ei hinguta ääri liberalististen
ajatuksien perään. Halutaan vain, että nykyinen mallimme säilyy, mutta tehot
lisääntyvät. Hyvä näin.
Se
joka käy ensimmäistä kertaa sääntelyn kimppuun, ei kuitenkaan arvaa, kuinka
kivikova vastustaja on edessä. Ensin se näyttää pehmeältä villalta, johon käsi
uppoaa helposti, mutta kerros kerrokselta sisältä paljastuu uusia takkuja,
jotka lopulta lannistavat kerijät.
Ongelma
on siinä, että onnistuakseen on käytävä ainakin sadan normin kimppuun saman aikaisesti.
Se jo hallintoteknisesti vaatii noin 500 henkilötyövuotta. Kova satsaus, jonka
järkevyys pitää tarkoin punnita.
Sen
jälkeenkin on epäselvää, missä määrin kansakunnan kokonaistuotanto lisääntyy.
Vaarana on, että siirretään kustannuksia ja etuja toisilta ryhmiltä toisille
kokonaistuotannon kasvamatta. Siis pelkää uustulonjakoa.
sääntely, liberalististen, säädös
Kommentit
Lähetä kommentti