Suurista puolueista enää perussuomalaiset ovat vailla strategista
hallitusohjelmaluonnosta. Muilla suurilla on yrityssektorilta lainattuja
strategisia tapoja esittää, mihin suurin asioihin aiotaan tulevaisuudessa käydä
käsiksi.
Pitää huomata, että on eri asia, mitä ja missä asussa puolueet
esittävät vaalikansalle pyrkimyksensä ja se millainen hallitusohjelmasta tulee.
Nyt ollaan niin coolisti eleettömän ohjelman puolesta, että puistattaa.
Jos hallitusohjelmasta tulee strateginen asiakirja, mitä voi
vahvasti epäillä, siinä on sudenkuoppansa.
Ei ollenkaan pois suljettu, etteivätkö suuret lobbarijoukot
joka tapauksessa tulee esittämään vaatimuksiaan. Ja nehän ovat tunnetusti yksityiskohtia
ja olisivat muutoin suurella pensselillä maalatussa hallitustaulussa ikäviä
kokonaisuuden pilaavia täpliä.
Ilman lobbareiden kilpajuoksuakin syntyy yleisluonteisen
ohjelman toteuttamisesta ongelma.
Saattaa olla, että tähän tyssää hallituksen strategien
johtaminen.
Jos hallitusohjelmassa annetaan vain suuntia ja suuria 200 000
työpaikan luomistavoitteita, hallituksen pitää delegoida yksityiskohtien
suunnittelu ja toteuttaminen yritysmäiseen tapaan itsenäisille divisiooneille,
käytännössä miniteriöryhmille.
Tämä johtaa ongelmiin: kuka niitä johtaa, mikä on
ministeriön ja asianomaisen ministeriöryhmän työjako ja budjettivalta, mikä on
ministeriöryhmän vetäjän ja ministeriöryhmään kuuluvan ministeriön ministerin
vastuujako, mikä on kansliapäälliköiden asema, jne.
Näyttää varmalta, että strategisen hallitusohjelman valmistuttua,
hallitus rakentaa tärkeiden hankkeidensa salkun. Tällöin hallitusohjelman muodostuisi
strategisesta ohjelmasta ja hankesalkusta. Kukin hankesalkkuun kuulava hanke
organisoidaan erikseen. Hankesalkkua johtaisi talouspolittien
ministerivaliokunta. Tämä saattaisi toimia.
Kommentit
Lähetä kommentti