Toisten mielestä pärjäämisen eetos sopii niille, jota ovat
valmiit pilaaman elämänsä. Toisille elämä ristiriitojen kanssa on poreilevaa
seikkailua ja sietämisen minimointia. Toisten pitää juosta unohdusten vuoksi. Mikä
kirjo, sanoisi Freud.
Joka tapauksessa elämän tehtävänä ei ole luoda saamattomia
ja hävyttömiä hahmoja. Luojalla oli tarkoitus päästää vedet virtaamaan. Silloin
kun napanuora katkaistaan, lähes kaikki ovat samalla viivalla. Perimä ja
ympäristö luovat mahdollisuuksien kehikon tulevalle elämälle.
Jaksamien tai jaksamattomuuden tunne voi johtua oman psyykeen
tilapäisestä tai pitempi aikaisesta häiriöstä tai kuormituksesta, fyysistä
terveysongelmista, ympäristön painaista, omista suoritusodotuksista, määrällisesti
tai laadullisesti ylimitoitetuista perhe- ja työvaatimuksista.
Negatiivien jaksamispakko on erotettava hyvästä jaksamisen eetoksesta.
Jälkimmäinen on motivoitunutta rutistusta viedä asiat läpi, sitten helpottaa.
Negatiivisen jaksamispakon vallitessa jatkuvasti mielen ja kehon
elämä hyytyy kärvistelyksi aavikolla.
Tällöin pitää tehdä iso repäisy. Se on keskustelu ulkopuolisen
kanssa siitä, missä mennään. Ensivaiheen ulkopuolisen ei tarvitse olla välttämättä
asiantuntija. Hän voi olla ystävä, sukulainen, kollega, luotettu, vanhempi.
Pääasia on, että solmua avataan niin paljon, että nähdään mistä suunnasta apu
löytyy.
Kun ongelmia on kylliksi ratkottu ja keinoja keksitty, oma
minä ja ympäristö on mahdollista saada riittävään tasapainoon.
Kommentit
Lähetä kommentti