1920-luvun Pariisi edusti avantgardisteille
naurua, ilottelua ja provokaatiota. Kansakunnat eivät yleensä näin tee. Tuore Obaman
puhe kansakunnalle oli kuitenkin lajissaan iloinen, itsevarma ja kannustava. Samaan
aikaa Venäjän ulkoministerin Lavrov tylytti Yhdysvaltoja maailman johtamiseen
pyrkimisestä. Maailmat kohtasivat: toinen puhuu iloisesta tulevaisuudet ja toinen
peitellysti katkerasta menneisyydestä.
Venäjän luisuminen nykyiseen
tilaan, jonka ankeuden kuvaamisesta puuttuvat tavalliset taloustieteen termit,
on kuitenkin looginen. 1700-luvun lopulla
amerikkalaisten kerätessä höyryjä pannuihinsa Pietari ja Katariina Suuren
Venäjää makasi paikallaan tiluksiaan vahtien ja sitä sieltä täältä laajentaen.
Neuvostoliitto osoittautui
katastrofiksi. Tämä katastrofivaltio kuitenkin pelasti Euroopan, mihin Yhdysvallat
ei olisi yksin kyennyt. Englanti oli apupojan roolissa Eurooppa-projektissa.
Kommunismin luhistuessa ei
ollut mitään mahdollisuuksia tehdä polkuja kehittyvän teollisuusmaan urille.
Hyvä kun ei tullut sisällissotaa ja ydinpommit räjähdelleet. Kuvaavaa on, että
kehitysmaa Mosambik nousee nyt riuskasti jaloilleen entisen siirtomaaherrojen
portugalilaisten pyrkiessä maahan töihin
Nyt suuresta isänmaallisesta
sodasta ja maan valtavasta pinta-alasta kumpuava venäjä-itsetunto ja muun maailman
kunnioituksen puute huutavat huomiota ja arvostusta. Maa on suuri, kaunis ja
ruma, mutta se on venäläisten.
Turha arvailla Putinin
suunnitelmia. Maasta ei kuitenkaan lähitulevaisuudessa tule demokraattista
teollisuusvaltiota, vaan se hakee muun maailman arvonantoa enemmän tai vähemmän
kontaktietäisyydelle hakeutuvasta ulkopolitiikasta ja arvaamattomuudestaan.
Kommentit
Lähetä kommentti