Nyt kyse ei terroristien harjoittamasta kiduttamisesta, vaan tavallisten ihmisten kivusta.
Kiputila voi syntyä nopeasti, kuten onnettomuuden seurauksena. Vakavassa tapauksessa loukkaantuneet jäsenet pyritään saamaan terveiksi sairaalahoitona ja kuntoutuksella, mutta kipu voi jäädä krooniseksi, eli se parane. Tällöin kipu voi vaihdella voimakkuudeltaan riippuen vuorokauden ajasta, rasituksesta ja monesta muusta tekijästä.
Näissä tapauksissa lääkkeinä tarjotaan aluksi ehkä voimakkaita kipulääkeitä, mutta myöhemmin vain aspiriinia tai vastaavaa, koska kipu ei Suomessa ole sairaus. Voimakkaat kipulääkkeet voivat aiheuttaa riippuvuutta ja niitä määrääville lääkäreille uhkaa joutua fimean (virasto) tarkkailuun ja maineen menetykseen.
Hyvin vakavissa jälkiseurauksissa, kuten parantumattomassa syövässä, riittävää lääkitystä yleensä saa, jos osaa sitä vaatia, ei muuten.
Selkäkipu on potilaalle kaikkein huonoin kohde. Pahimmassa tapauksessa jos siihen yhdistyy vielä molemmin puoliset lonkkakivut, loppuelämä saattaa olla elämänä pilalla. Tämä siksi, että selkä on kivun kannalta hyvin komplisoitu ympäristö ja kipua voi syntyä mistä tahansa pinteestä, luupiikistä, ahtautumasta, jne. Tästä syytä selästä valittamisesta on tullut myös legendaarinen keino pyytää sairauslomaa ja kipulääkkeitä, syystä ja syyttä.
Jos selkä on todella kipeä yläselästä pakarojen polvien kautta varpaisiin eikä unta tule, mutta neurologiset oireet puuttuvat tai ovat vähäiset, tavallinen kansalinen on tosi liemessä. Terveys keskuksessa saatat kertoa kymmeniä kertoja selkätarinasi ja hokea kivun olevan asteikolla 1 -10 kymmenen. Lääkärit siellä tekevät parhaansa, mutta käypähoito-ohje ohjaa vain fysioterapiaan. Hyvä sekin.
Tässä tilanteessa jos potilaalla on muutama tonni rahaa, olkoon ylimääräistä tai ei, kannattaa ehdottomasti mennä yksityiseen magneettikuvaan, niin tarkkaan kuin kone kestää. Paradoksaalista kyllä, hyvässä tapauksessa paikallainen ortopedi voi löytää kuvissa niin paljon rappioalueita, että hänen lausuntonsa perusteella hyvä erikoislääkäri voi määrätä otsa kurtussa riittävän lääkityksen jopa puoleksi vuodeksi. Ei enempää. Kierre jatkuu.
Kipukierre ei yksin jatku, vaan sen rinnalle tulee pelko ja ahdistus, miten pärjätä ilman asianmukaista lääkitystä elämässään.
Suomi on kivun hoidan takapajula. Tuhannet tavalliset kansa kärsivät jatkuvasti sietämättömistä kivuista, joita lääkityksellä voitiaisiin lievittää niin, että potilaan elämä olisi elämisen arvoista. Vaikeaa sanoa miksi näin on. Yksi syy on se, että kipu yksin harvoin riittää sairaudeksi. Toinen syy saattaa olla lääkärien pelko voimakkaiden kipulääkkeiden määrääjänä leimautua pillerilääkäriksi. Luulisi, että ammattitaitoien ja oikealla tavalla itsevarma lääkäri ei sorru tällaiseen pelkoon.
Kiputila voi syntyä nopeasti, kuten onnettomuuden seurauksena. Vakavassa tapauksessa loukkaantuneet jäsenet pyritään saamaan terveiksi sairaalahoitona ja kuntoutuksella, mutta kipu voi jäädä krooniseksi, eli se parane. Tällöin kipu voi vaihdella voimakkuudeltaan riippuen vuorokauden ajasta, rasituksesta ja monesta muusta tekijästä.
Näissä tapauksissa lääkkeinä tarjotaan aluksi ehkä voimakkaita kipulääkeitä, mutta myöhemmin vain aspiriinia tai vastaavaa, koska kipu ei Suomessa ole sairaus. Voimakkaat kipulääkkeet voivat aiheuttaa riippuvuutta ja niitä määrääville lääkäreille uhkaa joutua fimean (virasto) tarkkailuun ja maineen menetykseen.
Hyvin vakavissa jälkiseurauksissa, kuten parantumattomassa syövässä, riittävää lääkitystä yleensä saa, jos osaa sitä vaatia, ei muuten.
Selkäkipu on potilaalle kaikkein huonoin kohde. Pahimmassa tapauksessa jos siihen yhdistyy vielä molemmin puoliset lonkkakivut, loppuelämä saattaa olla elämänä pilalla. Tämä siksi, että selkä on kivun kannalta hyvin komplisoitu ympäristö ja kipua voi syntyä mistä tahansa pinteestä, luupiikistä, ahtautumasta, jne. Tästä syytä selästä valittamisesta on tullut myös legendaarinen keino pyytää sairauslomaa ja kipulääkkeitä, syystä ja syyttä.
Jos selkä on todella kipeä yläselästä pakarojen polvien kautta varpaisiin eikä unta tule, mutta neurologiset oireet puuttuvat tai ovat vähäiset, tavallinen kansalinen on tosi liemessä. Terveys keskuksessa saatat kertoa kymmeniä kertoja selkätarinasi ja hokea kivun olevan asteikolla 1 -10 kymmenen. Lääkärit siellä tekevät parhaansa, mutta käypähoito-ohje ohjaa vain fysioterapiaan. Hyvä sekin.
Tässä tilanteessa jos potilaalla on muutama tonni rahaa, olkoon ylimääräistä tai ei, kannattaa ehdottomasti mennä yksityiseen magneettikuvaan, niin tarkkaan kuin kone kestää. Paradoksaalista kyllä, hyvässä tapauksessa paikallainen ortopedi voi löytää kuvissa niin paljon rappioalueita, että hänen lausuntonsa perusteella hyvä erikoislääkäri voi määrätä otsa kurtussa riittävän lääkityksen jopa puoleksi vuodeksi. Ei enempää. Kierre jatkuu.
Kipukierre ei yksin jatku, vaan sen rinnalle tulee pelko ja ahdistus, miten pärjätä ilman asianmukaista lääkitystä elämässään.
Suomi on kivun hoidan takapajula. Tuhannet tavalliset kansa kärsivät jatkuvasti sietämättömistä kivuista, joita lääkityksellä voitiaisiin lievittää niin, että potilaan elämä olisi elämisen arvoista. Vaikeaa sanoa miksi näin on. Yksi syy on se, että kipu yksin harvoin riittää sairaudeksi. Toinen syy saattaa olla lääkärien pelko voimakkaiden kipulääkkeiden määrääjänä leimautua pillerilääkäriksi. Luulisi, että ammattitaitoien ja oikealla tavalla itsevarma lääkäri ei sorru tällaiseen pelkoon.
Kommentit
Lähetä kommentti