Marko Eerolan kirja ”Kirottu kaivos” (Talentum) ottaa reippaasti
kantaa Talvivaara-tarinaan. Kaivoksen kohtalo riipaisee syvästi kymmeniä
tuhansia piensijoittajia.
On hyvä, että Eerolan tapainen sinnikäs ja taitava kirjoittaja
on jaksanut perehtyä kokonaisvaltaisesti tähän syvään pohjoisen traumaan ja
esittää siitä näkemyksensä. Hän otti itsekin riskin sijoittamalla työpanoksensa kirjoittamiseen. Toivotaan onnistumista!
Kaivos meni tunnetusti konkurssiin ennen kirjan julkaisemista.
Eerola ei ehtinyt ottaa kantaa siihen, miksi valtiolla on oma
suunnitelma ja konkurssipesällä ja Perällä omansa viedä Talvivaaraa eteenpäin.
Tätä sopii kyllä ihmetellä nyt.
Eerola pitää Laakajärven ja Jormasjärven sulfaattipitoisuuksien
määriä liioitteluna. Oulun
juomavedessä on saman luokan sulfaattipitoisuus. Vesistöjen saastumisesta pohjoisen ja
Savon suuntaan ei ole näyttöjä. Miksi samat kolme ukkoa antava aina medialle lausuntoja?
Ongelmia oli. Luvitus takkuili, kaivossuunnittelu oli uutta,
jopa murskauskone oli väärän lainen. Muutkin töppäilivät. Viranomaiset olivat aluksi ihmeissään: uuden tyyppien luvitus, toimivalta ely-keskuksen ja ministeriön välillä, tieodotus- ja ympäristöjärjestöjen paine valtakunnan tasolla.
Eerola on varma, että louhinta- ja rikastamisprosessit toimivat ja kannattavat. Se nähdään lähiaikoina.
Kommentit
Lähetä kommentti