Japanin tuotannon syöksyminen 7 prosentin alamäkeen tänä syksynä
oli melkoinen shokki pääministeri Aben politiikalle. Syynä ovat investointien
jyrkkä supistumien ja yksityisen kulutuksen lasku. Myös arvonlisäveron
korotuksella on osuutensa.
Tulonjakoa kuvaava Gini-kerroin on noussut 20 vuodessa 24:stä
lähes 38.aan. Tuloerot siis kasvavat. Budjetin alijäämä on noin 8 prosenttia
BTK:sta. Maahanmuuttajien osuus on noin puoli prosenttia. Yli 65 vuotiaiden
osuus väestöstä on 40 prosenttia. Tilannetta heikentää vielä se, että kotimaisten
lainamarkkinoiden hanat ovat jo kiinni. On käännyttävä ulkomaisille
lainamarkkinoille.
Japani tunnettiin viimevuosisadan alkupuolella
aggressiivisestä ulkopolitiikastaan. Tämän politiikan aiheuttamat traumat
heijastuvat vieläkin epäluuloisina asenteina lähimaiden kansalaisiin.
Toiseksi japanilaisten työkulttuuri yhteisöllinen, mutta kova.
Kymmen päivän lomasta pidetään vain puolet, koska ei haluta loukata muita työporukan
jäseniä. Työtä tehdään tauotta ja se on mielessä vapaa-ajan puheissa ja
perhekeskusteluissa.
Johtavat työmarkkinatutkijat siellä kuitenkin avoimesti
myöntävät, että maahanmuutto rikastuttaisi maan työvoimakantaa ja saataisiin
vereksiä veronmaksajia.
Suomessa on hyvin samankaltaisia piirteitä ulkomaisen
työvoiman käytössä. Ennakkoluulot ja omien työpaikkojen menetykset kalvavat
mieliä.
Ehkä kummankin pitäisi repäistä itsensä irti luutuneista
käsityksistä ja hyväksyä muissa maissa koeteltu aktiivinen yhteiskuntaa
elvyttävä maanmuuttopolitiikka.
Koko eroista huolimatta Japanilla ja Suomella on samankaltaisuutta
kriiseissään. Japanilaiset poliitikot tunnistavat kyllä ulkomaisen työvoiman
saamisen tähdellisyyden. Siinä on kutenkin kaksi ongelmaa.
Kommentit
Lähetä kommentti