Tunnettu tosiasia on, että kertomalla vain tosiasiat ei
synny hyvää romaania. Ei vaikka väliin panisi
sideosia elävöittämään ja luomaan yllätyksiä tekstiin.
Kjell Vestö on aiemmin osoittanut romaaneillaan olevansa ei
pelkästään faktojen ammattilainen, vaan myös luova kertoja, joka pystyy
yksityiskohtien kautta kuljettamaan lukijaa läpi yhteiskunnallisten murrosten
arjen eläminen ympärillään. Romaani Missä kuljimme kerran on polttava tarina
sisällissodan murhenäyistä ja kuinka ne
pakottivat ihmiset valitsemaan puolensa. Tapa, jolla romaani kertoo eri
yhteiskuntaluokkien törmäyksistä ja toistensa sietämisestä on kiduttavan
tarkka. Moraaliset kannanotot eivät synny sanoista vaan teoista
Pohjoismaisen kirjallisuuspalkintoon yltänyt Vestön uusin
romaani Kangastus 38 ” on enteellinen kuten nimensäkin. Meillä harvoin on
kuvattu niin todellisuuspohjaisesti, mutta samalla pelottavan myyttisesti
tunnelmia ja tapahtumien kulkua ennen Hitlerin ryöstöretkiä juuri ennen Suomen
talvisotaa.
Romaani Missä kuljimme kerran saattaa tuntua nuoremmista
lukijoista jossain määri etäiseltä, mutta ”Kangastus 38” kiinnostaa
nuorempiakin. Olivathan heidän isovanhempansa silloin nuoria soittaen ajan
hittejä rannoilla. Nyt gramofoni on vain vaihtunut iPad’in
Vestön kerronta on paikka paikon julmaa olematta silti väkivaltaista
ja suoraa olematta naivia. Paikoin se pysähtyy hetkeksi kuin miettiäkseen missä
mennään kuvamaan Munkkivuoren talojen yksityiskohtia.
Sen luettuaan jää omituiseen olotilaan. Se ei ole pelottava eikä
julma. Se on pikemminkin odotustila kuin olotila. Mitä tapahtuu todella
seuraavaksi.
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti