Ihminen on onnellinen, kun hänellä on pitkä tehtävä, jonka
puolesta kannattaa toimia ja jopa ponnistella vailla päivittäistä
tuskallisuutta. Onnellisuus tulee tästä toiminnasta ja siitä saatavilla palautteilla.
On pelättävää, että peräänantamattomat hyvinvointivaltio-fundamenttalistit
löytävät itsensä ennen pitkää maailmasta,
jossa ei ole realiteetteja tai jossa heillä ei ole toimenpanon kykyä.
Esimerkki toimeenpanon kyvyttömyydestä: Vuonna 2007 valtiovarainministeriön totesi talouskehitysarviossa,
että budjetin ylijäämä vuonna 2011 tulee
olemaan kolme miljardia euroa. Tällöin olikin helppo liikkua kaduilla kasvoilla tällainen onnellisen
hyvinvointivaltion unelma, jota ei oltu
vielä koiteltu. Nyt koetellaan.
Vaikeassa ja suuressa
budjettivajeessa olisikin taustalla pidettävä mielessä onnellisuuden
vaatimukset. Tämä merkitsee, että leikkaukset on tehtävä niin, että leikataan
niiltä, joiden onnellisuus ei kärsi tai laske merkittävästi.
Tällöin esimerkiksi lapsilisiä ei pitäisi antaa niille, joilla
niiden osuus toimeentulosta on vähäinen. Samoin voidaan menetellä päivähoidossa.
Eli annetaan harkinnan mukaan eräitä peruspalveluja.
T ätä voidaan perustella muiden muassa sillä, että
hyvätuloisilla hyvien tulojensa lisäksi on tietoa ja taitoa toimia yhteiskunnassa niin, että edut ovat
maksimaalisia. Nämä taidot on monissa tapauksissa saatu ilmaisella ammatti-
korkeakouluopinnoilla.
On eri asia, miten kokoomus suhtautuu tällaiseen
priorisointiin. Vaalit ovat ratkaisuasemassa.
Onnellisuus liittyykin aina toisten ihmisten läheisyyteen. Tämä
merkitsee myös sitä ,että onnellisessa yhteiskunnassan ihmisillä on
turvaverkot. Näin sanovat tutkimukset.
Kommentit
Lähetä kommentti