Espoon kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä liputti hiljattain
tv:ssa sote-uudistukselle euromääräisiä kehyksiä. Hyvä ajatus. Päivän HS:n
kolumnissa Teija Sutinen kertoi valaisevasti, miten kunnat voivat tilapäisen
edun nimissä rynnätä suin päin ostamaan sote-palveluja.
Kehysmenettelyssä tulisi ensin ratkaista, mille tasoille
kehykset asetetaan: kunnille,
sotealueille, valtakunnan tasolle.
Toimivia ja laillisia kehyksiä nykyjärjestelmässä ei voida
antaa kuin palaamalla vanhaan
valtionosuusjärjestelmään. Tämäkin on epäilyttävää kunnallisverotuksessa
ja kuntien voidessa käyttää soteen
muitakin varoja, kuin mitä valtionosuuksissa on osoitettu.
Ilmeisesti oikea taso on sotealueet. Tällöin koko sote tulee
valtioveroilla ja vastaavilla rahoitettavaksi. Tämä ei liene ongelma, koska
julkinen sektori on kokonaisuus.
Sote-organisaatiolla, joille kehykset annetaan, on oltava
yhtenäiset liikekirjanpitojärjestelmät ja kirjaamisohjeet. On varmistettava,
että kaikki sote-tositteita (kustannukset, menot, suoritteet, toimenpiteet, jne)
järjestelmiinsä kirjaavat tekevät sen niin, että soten vaikuttavuutta,
taloudellisuutta ja tehoa voidaan seurata ja raportoida.
Jos tätä ei ole, uutta sotea ei voida ottaa käyttöön, koska
silloin ei tiedetä, miten kustannukset kohdistuvat eri toimijoille, tuotteille
ja toimenpiteille. Tällöin ei ole myöskään perustaa selvittää kustannuksia edes
jälki käteen saatikka normaalissa kirjonpitorytmissä. Edullisuusvertailut ovat
hankalia laatia.
Sotealueiden yhtenäinen kirjanpitovaatimus on sikäli haastava, että nytkään kunnat eivät pidä riittävän yhtenäistä kirjanpito.
Ei siis missään nimessä uudistusta ilman sotealueiden
yhtenäistä suunnittelu-, seuranta- ja kirjanpitojärjestelmää.
Molemmat ovat tärkeitä puheenvuoroja.
Sotealueiden yhtenäinen kirjanpitovaatimus on sikäli haastava, että nytkään kunnat eivät pidä riittävän yhtenäistä kirjanpito.
Kommentit
Lähetä kommentti