Toisena päivänä tajusin, ettei ensimmäisenä
päivänä viereisestä huoneesta kuulunut helvetillinen popsävelmiksi tarkoitettu musiikki
ollut kenenkään päähänpisto, vaan sitä tuli suunitelmallisesti seinän täydeltä aamusta
iltaan. Tätä manala sinfoniaa luunottamatta
minuun ei kukaan ollut yhteydessä eikä puhelin soinut. Tämä sopi minulle
kuin aaveet ullakolle, sillä lueskelin kiinnostavia teoksia uutta kirjaani varten.
Tähän työhön en lupa pyytänyt, sillä niin salaiseksi ja varmaksi tunsin kopperossani
oloni nyt ja tärkeäksi tulevan kirjan aiheen.
Viikot kuluivat nopeasti ja ällistykseni
oli melkoinen havaittuani, kuinka rauhassa sain olla kenkään kysymättä minulta mitään.
Tämä johtui myös kaikenlaisten tapaamisten välttelystä, sillä en käyttänyt hissiä
enkä läheistä työpaikkaruokalaa, jossa oli vaara kohdata työtovereita ja joutua
jopa puhumaan tekemisistäni.
Kommentit
Lähetä kommentti