Kuten
niin monessa muussakin elon kulkua ohjaavissa tapahtumissa, tässä ei olut mitään
tiettyä tekijää, joka olisi loogisella varmuudella vienyt asioita syistä seurauksiin,
vaan kyse oli sattumasta. Tiesin, että Helsingin yliopisto tahtoi vapautua opetusministeriön
pikkutarkasta rahan käytön valvonnasta ja siirtyä kehittyneimpiin menetelmiin.
Etelä-Esplanadilla
eräs kasvotuttu mies tuli juttelemaan. Hän alkoi kertoa – välillä Eino Leinon patsasta
vilkuillen – yliopistolla olevan kovia haluja siirtyä mahdollisimman nopealla aikataululla
kehysohjaukseen. Hän oli ollut jo yhteydessä asiasta esimiehiinsä. Pitkähkön keskustelun
jälkeen pyysin miestä tulemaan työhuoneesi sovittuna aikana. Tässä vaiheessa en
vielä tiennyt joutuvani uudestaan yliopiston kynsiin.
Kommentit
Lähetä kommentti