Valitettavan usein työyhteisö on pullollaan hankkeita, jotka
eivät johda mihinkään, vaan ne syövät ainoastaan resursseja. Tämä koskee erityisesti srtategisia hankkeita, joissa
työskentely pahimmillaan muistuttaa sotapeleihin kuuluuvia leikkimielisiä omien
asemien vahvistamista ja vihollisten voittamista. Pelin loputtua palataan päivän arkeen otsat
kirkkaina.
Lääkkeenä tähän on ulkopuolisen armottomien asiantuntijoiden
analyysit ja niiden perusteella toteutetut oikaisutoimenpiteeet. Edellytyksenä
näille on omistajien tahto totettaa uudistukset.
Vaara on siinä, että näissä peleissä pelaajat keveästi
harhautuvat uskomaan, että kyllä näillä laatikkoleikeillä ja uhat-mahdollisuudet-analyyseillä
strategiset ratkaisut löytyvät. Ne eivät useinkaan löydy. Sen sijaan ajaudutaan
jatkuvasti tilanteisiin, jossa strategisten linjausten puuttumiset korvataan operatiiivsen
toiminnan pikku tarkistuksilla ja toimenkuvien muutoksilla. Tälläisella johtamisella
työyhteisö ajatuu vähitellen pala palalta rakennetuksi hökkelikyläksi, jossa
vain alkuperäien asukas osaa kulkea.
Kommentit
Lähetä kommentti