Ministerin puhuttelusta toivuttuani katselin aamulla aikaisin työhuoneeni ikkunasta kyltymättömän auringon paahtamaa Esplanadin menoa. Ihmiset kävelivät ripeästi ristiin rastiin eivätkä jääneet juttelemaan kuten lounasaikaan. Poikkeuksen tekivät Viron-laivoista saapuneet farkkuhoususet oluttölkkiensä kanssa häärivät nuoret miesporukat, jotka puoleen päivään menessä olivat kadonneet jonnekin. Jätin Esplanadin rauhaan ja aloin miettimään tulevaisuuttani.
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti