Käytävällä oli jatkuvasti häärintää, eikä minua hälinässä tuntunut kaipaavan kukaan. Jäi siis runsaasti aikaa perehtyä eteeni kannettuihin toimintakertomuksiin, tutkimuksiin, muistioihin ja papereihin. Työhuoneeni sijaitsi kahdeksannessa kerroksessa, johon otin tavaksi kävellä rappuja ylös osaston ylilääkäri Matti Lambergin hyvästä neuvosta. Iltapäivällä johtoryhmän kokous oli sekava ja täynnä tupakansavua. Hankkeita oli kymmeniä eri puolella Suomea, eikä niitä näyttänyt hallitsevan kukaan. Ilalla oli jalat turtana. Kymmeneltä oli jo unessa.
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti