Naisääni soitti Malmin hautausmaan toimistosta ja ilmoitti uurnan laskun olevan viikon päästä.
Sinne ei tarvinnut tulla kuin lähiomaisten. Mustiin talvivirkavaatteisiin sonnustautunut vahtimestari odotteli meitä kärsimättömän näköisenä alkaen heti työntää ruumisarkkuvaunuja vajaan. Tietämättä, mitä meidän piti tehdä, hän osoitti yhtä leveällä pöydäntapaisella hyllyllä olevaa uurnaa ja kehotti niin käskevästi kuin pieni määrä kohteliaisuutta salli nostamaan sen kärryn päälle.
Mies lähti vetämään saattuetta pitkin hautausmaan lumista käytävää, jonka jäätyneillä urilla kärry heilahteli saaden uurnan vaappumaan. Leena kuiskasi minulle toiselta puolen lavaa vahtimaan uurnaa, ettei se kaadu. Vahtimestari jatkoi ääneti minuutti kaupalla määrätietoisesti kärryjen vetämistä tehden välillä 90 asteen käännöksiä jäätyneillä, ohuen lumikerroksen peittämillä käytävillä. Navakka tuuli puhalsi koko ajan pitkin maata saaden sääreni tuntumaan jääkalikoilta.
Kommentit
Lähetä kommentti