Näiden pohdintojen aikana Haapajärvellä
asuvat serkkuni olivat sisarelleni Marja-Leenalle viestittäneet äidin olevan heikoissa kantimissa. Äiti kuulemma vain hoippui kylän raitilla sydänalaansa pidellen.
Olin viikoittain soitellut hänelle, mutten aavistanut tilanteen menneen näin huonoksi.
Aluksi äiti vastusti henkeen vereen vanhainkotiin menoa. Sehän sijaitsi äidin kotipiirissä
kivenheiton päässä Pennalasta ja muutaman kilometrin päässä hänen kotitalostaan.
Hullujenhuoneeksi sitä oli sanottu minun lapsuudessani ja äidin nuoruudessa. Hoidokkien
huudot soivat vieläkin korvissani.
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti