Niihän minä luulin, ettei
sairaalareissu ollut pikakeikka. Rautakoura sosiaaliohjaaja osastolääkärin avustuksella
passitti kuitenkin isän tuttuun dementialaitokseen. Selatessani muistelmieni
käsikirjoitusta dementialaitoksen sänkyn reunalla muisitiini pulpahti yhteiskouluun
pyrkimiseni. Sanelun mukaan kirjoittamisesta ei tullut mitään. Vastikään Haapajärvelle
tullut maisteri Elsa Kettunen kierteli pulpettien väleissä ja ihmetteli kovalla
ja kirkkaalla äänellä kirjoitustani ja jäi lopuksi seisomaan pulpettini viereen.
”Kirjoittakaa maa on niin kaunis. Oletteko kuuro!” Kirjaimet menivät sekaisin ja jälki oli sen mukaista. Sitten hän totesi
painavalla äänenpainolla, että minua vaivaa sanasokeus.
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti