Iltapäivän aurinko oli luonut jo varjonsa
Kasarmikadulle, kun kesken uuden kirjan miettimispuuhieni isän pankista Herttoniemestä
soitettiin ja pyydettiin käymään siellä. Laiha ja jäntevältä vaikuttava silmälasipäinen
naisjohtaja kertoi määrätietoisesti asiansa. Hänelle oli isän hoitolaitoksesta lähetetty
epäilyttävä valtakirja käyttää isään tilejä. ”Isänne allekirjoitus on omituinen.
Sitä on jälkikäteen korjailtu.” Johtaja lähes käski minun ryhtyä isäni edunvalvojaksi.
Kun vain istuin naisen edessä ääneti lakki kourassa, hän ärähti: ”Hakekaa siihen
käräjäoikeuden päätös, ennen kuin maistraatti määrää aivan sivullisen ihmisen. Silloin
ette tiedä, miten isänne varoja käytetään.”
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti