Siirtyminen Espalta Kasarmikadun tiloihin sujui ripeästi, kun vahtimestarit siirsivät kärryillään tavaroitani kadun yli juoksujalkaa. Muuttomatka oli vain viitisenkymmentä metriä. Kerros oli suuri ja kolkko. Sen Esplanadin puoleisessa päässä toimi ministeriön integraatioyksikkö, joka käänsi suomenkielisiä säädöksiä englanniksi. Koska heräsin jo ennen viittä, lähdin kahvit juotuani puoli kuudelta töihin. Sain pysäköityä autoni sisäpihalle ministeriön paikoille, mitä muut hieman kadehtivat, koska eivät tienneet aikaista töihin tuloani. Heti aamulla ani varhain, kun vireys oli hyvä, työstin uutta kirjaani lueskelemalla aihetta käsitteleviä artikkeleita, tutkiskelemalla alan kirjoja ja kirjoittamalla pohjatekstejä. Enimmäkseen sain olla omassa rauhassa; vain siivooja kolisteli aamutunteina naapurihuoneissa ja vahtimestari toi pari kerta päivässä postin.
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti