Käydessäni isän dementiakodissa
se vaikutti hyvin hiljaiselta eikä siellä näkynyt juuri koskaan muita omaisia tai
hoidettavia. Alakerran oleskelutila oli autio, ja harjoittelijat kolistelivat astioita
keittiössä jännittynyt ilme kasvoillaan ja pälyillen pelokkaana satunnaista tulijaa.
Johtaja ehdotti isän virallisen osoitteen muutamista sinne, koska tällöin asioita
olisi helpompi hoitaa. Kieltäytyessäni hän kohautteli hartioitaan viskaten lehden
äkäisesti pöydälle. Ihmetellessäni lääkelaskujen suuruutta hän kertoi heidän oman
lääkärinsä määränneen lääkkeitä. ”Hän on kokenut mies ja oppinut tuntemaan potilaansa,
kun tekee tänne viikkokierroksensa.” Ei auttanut vaikka, kuinka väitin vastaan,
ettei isällä ollut epilepsiaa. ”Kyllä on. Tämä todettiin Malmin terveyskeskuksessa
viime viikolla.”
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti