Tiettynä päivänä tarkastajat saapuivat
Herttoniemeen ihaillen aluksi komeita näköaloja. Toisella naisella oli lehtiö kädessään
toisen tehdessä havaintoja. ”Täällä on amme! Pitää saada istuinlauta.” ”Niitä on sairaalassa”, vastasi lehtiönainen. Kävelin naisen perässä vessan ovelle
ja katsoin seinällä riippuvaa käsisuihkun kahvaa ja kysyin: ”Miten isä ylettyy ottamaan
suihkun käteensä, kun mies ei kunnolla pystyssä pysy edes tasaisella lattialla?” Puhujanainen vastasi: ”Pannaan yläpuolelle
kahvaan narulenkki. Silloin ylettää. Tuohon poraatte kahvan, josta isänne voi ponnistaa
seisomaan.” ”Hyvä, että
on mikro. Se on turvallinen”, sanoi lehtiönainen. ”Mitä isä siinä lämmittää?” Nainen katsoi minua hetken kuin hevonen
uutta veräjää: ”No mitä siinä mikrossa lämmitetään, halkojako?” Naisten tuomio oli
tyly. Isä ei saanut tarpeeksi pisteitä vanhustenkotiin pääseminen.
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti