Muutaman viikon kuluttua soitti talonmies
ja kertoi, että isä oli viety sairaalaan. Isä oli päässyt ryömimällä puhelimen
luokse ja soittanut talonmiehelle, joka oli hälyttänyt ambulanssin. Sairaalassa
isä oli lähes tajuton, eivätkä lääkärit saaneet selville, mikä miestä vaivasi. Veriarvot
olivat edelleen heikot ja liikkuminen omin jaloin toivotonta. Viikon päästä sairaalasta
oltiin taas isää passittamassa kotiin, mutta enää harkintani ei estänyt kimpaantumista.
Kielsin jyrkästi lähettämästä häntä mihinkään. Sosiaalityöntekijä vänkäsi vastaan
ja kehaisi kotipalvelujen hyvyyttä ja oman kodin turvaa. Minua rupesi hymyilyttämään,
mutta se hyytyi nähdessäni invataksin odottavan isää ulko-ovien edessä. Sain sovittua,
että kaupungin sosiaalityöntekijät perehtyvät isän huusholliin ja arvioivat, miten
hän selviäisi askareistaan.
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti