Huoneeseen
mukana tullut hoitaja veti tottuneilla otteillaan isäni istumaan sänkyyn laidalle,
ja pelkäsin, että isä kaatuu minä hetkenä hyvänsä. Yritin puhutella isää, mutta
hän oli vaiti. Hoitaja pyysi odottamaan osastolääkäriä, joka kierroksensa päätyttyä
tulisi juttelemaan kanssani. Keski-ikäinen tanakka lääkäri valkoisessa takissaan
ei osannut kertoa, mikä isääni vaivasi. Hän vain totesi, että veriarvot olivat huonot,
etenkin hemoglobiini, ja ihmetteli, mistä palohaavat olivat tulleet. Lääkärin poistuttua
katsoin velvollisuudeksi viedä isä pyörätuolilla sairaan kanttiiniin kahville. Matka
oli vaivaloinen, ja isä halusi pysähtyä useaan kertaan tukimaan seiniä ja tarkkailemaan
toimiston ilmoitustaulua sanoen painokkaasti, että toimisto on hänen konttorinsa,
jossa ei neekereitä suvaittu. Ajattelin isän lausahduksien johtuvan Amerikan kouluajoilta
ja työuralta. Pöydässä isä sai takellellen kerrottua kaatuneensa, menettäneensä
tajunsa ja polttaneensa kylkensä irralliseen sähkölämpöpatteriin.
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti