Päästessäni käräjäoikeudesta ja Kakolanmäestä
jotenkuten eroon keskityin kotona kirjahankkeeseeni. Kirjan nimeksi olin keksinyt
”Neljäs Aalto”. Se ei lopulta ollut kovin nerokas innovaatio, sillä myöhemmin huomasin
neljänsiä aaltoja olevan useita. Olin jo päässyt niin pitkälle, että muodostin Russellin
ehdottamaa maailman hallitusta ja laadin globaaleja moraalisääntöjä luonnon tuhoamisen
estämiseksi. Ajattelutyöni keskeytyi pahasti, kun Herttoniemen sairaalasta naisääni
soitti kysyen, olenko Pekka Huttunen ja onko isäni nimi Kim Huttunen. Vastatessani
myöntävästi nainen sanoi isäni makaavan siellä ja kehotti tulemaan sairaalaan mahdollisimman
pian. Sanoessani, että minulla oli sisko, nainen tiuskaisi: ”Niinhän ne kaikki miehet
sanovat.”
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti