Parin viikon kuluttua sain kyselyjen
alustavat tulokset sellaiseen kuntoon, että lähdin pitämään käräjäoikeuteen keskustelutilaisuutta.
Se toisi tarkennuksia avoimiin kysymyksiin. Lähtiessäni sinne alustavat tulokset
salkussa ja loikkiessani Esplanadin käytävällä kohti Ruotsalaista teatteria törmäsin
pitkiin säärin ja hohtavaan päivänvarjoon. Luulin jo hetken Lola Odusogan poseeraavan
siinä vain minulle, mutta kaunotar oli mainoskuvauspuuhissa apukuvaajien karjuessa
minua tieltä pois. Lola Odusoga häipyi vain unelmaksi matkustaessani junalla kohti
itää.
Perillä laamanni oli huoneessaan vastassa
ja puristi jäntevästi kättäni ja pyysi istumaan pyöreän pöydän ääreen. Keski-ikäinen
tahtovan näköinen nainen toi kahvit ja istuutui tottuneesti viereemme. Hän oli osastosihteeri.
He hyväksyivät päivän agendani. Kokoushuoneessa puhuin taas kerran hyvän johtamisen
periaatteista ja siitä, millainen oli hyvin johdettu yksikkö, mikä sai kielet kirpoilemaan
sinne tänne. Johtoryhmästä kertoessani vaadittiin heti sen kokoontumista, muttei
tiedetty, ketkä siihen kuuluivat, jolloin laamanni alkoi luetella nimiä. Keskusteluissa
kävi ilmi, että oli käskemistä alakertaan, tiedon pimittämistä, valehtelua, sattumanvaraista
töiden jakoa, luvatta poissaoloa, epämääräisiä ylityöpalkkoja, osastosihteerin määräilyä
– siis todellinen sekamelska.
Kommentit
Lähetä kommentti