Nyt osastopäälliköt johtivat osastojaan hyvin itsenäisesti,
mikä heikensi mahdollisuuksia johtaa ministeriötä kokonaisuutena. Kuunnellessani
kansliapäällikköä aivoistani karisivat kaikenlaiset maailmantalouden parantamiseen
tähtäävät laskutoimitukset. Hänen mennessä kastelemaan ikkunalaudan kukkia keräsin
rohkeuteni ja kysyin säädösohjauksesta. ”Valtionvarainministeriö oli valtion budjettivallallaan
kiistaton konsernikeskus. Miksei oikeusministeriö voisi olla säädösohjauksen konsernikeskus?”
Kansliapäällikkö oli hetken hiljaa kädet pöydällä sormet lomikkain. ”Niin se
periaatteessa voisi olla, mutta ministeriöt ovat hyvin itsenäisiä lakien
valmisteluissaan ja säädöksiltä puuttuu yhteinen mittari, kuten
budjettiesityksillä on, raha.” Keskustelu muuttui käytännön järjestelyjä koskevaksi
rupatteluksi ja työhuoneeni esittelyksi. Ikkunasta avautui Esplanadille kaunis kesää
enteilevä näköala koululaisryhmien rientäessä kirjavissa asuissaan puiston käytävällä
kohti Kauppatoria.
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti