Mieltäni oli pitkään askarruttanut
hyvin yksinkertainen laskutoimitus. Miten käy, jos maailman bruttokansantuote kasvoi
joka vuosi neljä prosenttia? Sadan vuoden päästä tuotanto oli kasvanut 50-kertaiseksi
ja kulutus samaan tahtiin. Kahden prosentin kasvulla 35 vuoden päästä tuotanto kaksinkertaistuisi.
Mikäli kulutusta ei vähennettäisi, väistämätön katastrofi oli edessä. Ihmiskunnan
kymmenien tuhansien vuosien mittapuussa oli samantekevää, tuliko se 30 vai 100 vuoden
kuluttua. Uuden talouden kannattajat uskoivat teknologian tarjoavan pelastusliivit
kasvuhuumaan. Tämä ei vaikuttanut kovin pitävältä mielipiteeltä. Vaikka teknologia
kehittyisikin millaiseksi taikavoimaksi tahansa, ihmisten ahneus ja finanssivoimat
näyttivät muodostavan tappavan yhdistelmän kansatalouksien kaatamiseksi ja tuloerojen
yhä suuremmaksi kasvattajaksi ihmisten, valtioiden ja maanosien välillä. Tuhon
estämiseksi tarvittaisiin globaaleja moraalisääntöjä. En tarkkaan tiennyt, mistä
sain päähäni pohtia tällaisia ajatuksia. Ne eivät olleet ennennäkemättömiä pohdintoja.
Jo 60-luvulla biologian opettajani varoitti kasvihuoneilmiöstä. Laskentamies minussa
kuiski syyn pohdintoihin olevan pöydälläni nököttävässä taskulaskimessa. Sillä
voi tehdä parilla painalluksella koron korko -laskelmia. Ehkä näkyihini maailman
tulevaisuudesta vaikuttivat myös Bertrand Russellin muistelmien lukeminen.
Siinä hän oli ennustanut maailman loppua, ellei ihmiskunta tule järkiinsä.
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti