Luennoissa oli merkille pantavaa,
kuinka eleettömästi alustajat esittivät asiansa paikallaan istuen ilman piirtoheitintä
ja pysyen tiukasti agendassaan. Yksityistämishallinnon pääjohtaja Aleksander Margolin
piti fanaattisen luennon ylistäessään yksityistämisohjelmaa. He olivat määritelleet
Neuvostoliiton arvon vuoden 1979 arvossa ja jakaneet luvun väkiluvulla ja näin saaneet
yhden voucherin hinnaksi 25 000 ruplaa. Myöhemmin voucherin määrittelyssä oli
käytetty teollisten tuotantolaitosten arvoa. Voucherilla kukin kansalainen sai ostaa
perustettavien yhtiöiden osakkeita. Hän kertoi miljoonien ihmisten myyneen arvosetelinsä
pilkkahintaan. Akateemikko pääjohtaja kertoi huvittuneena, kuinka Neuvostoliitto
oli tuottanut kahdeksan kertaa enemmän traktoreita kuin Yhdysvallat, mutta oli unohtanut
välineiden tekemisen, jolloin sadot olivat romahtaneet. Hän pelkäsi, että tuottavuuden
noustessa ongelmaksi tuli vapatuvan työvoiman työllistäminen.
Pääjohtajan puheet unohtuivat Moskovan
Suuren Sirkuksen loistaviin esityksiin. Jostain syystä minut huomiointiin, kun jonglööri
heitti renkaansa tarkistettaviksi ja kysyi, mistä maasta olin. Vastauksen kuultuaan
yleisö räjähti kättentaputuksiin. Oopperasessiomme oli käsittämättömän intensiivinen
tihkuen Fjodor Shaljapinin loistoa ja henkeä.
Kommentit
Lähetä kommentti