Sanoessani
Valion kottorissa, ettei minulla ollut vielä varsinaista taittokonetta purkin litistämiseen,
hän katsoi minuun epäluuloisesti ja nuuhki linnunpöntön sisään sanoen sen haisevan
vanhalle piimälle. Sanoin närkästyneenä piimän haisevan aina pahalle. ”Älkää nyt
hulluja puhuko”, Junkkarinen sanoi ja jatkoi: ”Tekeekö teidän kone esitaiton, jossa
ensin pohja painuu sisään ja sitten sivuseinät?” Vastatessani myöntävästi pakkauspäällikkö
tuli huolestuneen näköiseksi, koska heidän ohjeidensa mukaan taittamien tuli aloittaa
tölkin pohjasta sivuja vasten, ja sitten vasta tölkki puristettiin kasaan. ”Emme
voi muuttaa kymmeniin tuhansiin tölkkeihin painettua ohjettamme”, sanoin
Junkkarinen ja katsoi minua kysyvästi.
Hän selaili
edestakaisin taittokoneen piirustuksen selitysosaa, monta sivua kerralla, tarkastellen
välinpitämättömästi suojavaatimuksia ja kuvioita. Hän keskeytti aloittamani esitelmän
määrätietoisella yskähdyksellä sen näköisenä, että hän otti nyt kuskin paikan. He
voisivat harkita yhteistyötä, jos minulla olisi toimiva näytekappale koneesta, mutta
minun tuli huomata, kuinka vaikeaa laitetta oli saada markettien hyllyille esille.
”Kamppailu hyllytilasta on raivoisaa. Kuka teidän koneenne sinne panee?” Hän esitti
kysymyksen siihen sävyyn, että näin jo itseni harhailemassa Citymarketissa linnunpönttö
kainalossa hyllytilaa raivaamassa. Myöhemmin pikkupatentti tuli No:lla 4832 ja nimellä ”Laite
tölkkien pakkaamiseksi”, mutta siihen asia jäi.
Kommentit
Lähetä kommentti