Muutaman kuukauden kuluttua Venäjältä
tulostani oikeusministeriön talousjohtaja Simo Ojanen otti yhteyttä tiedustellen
halukkuuttani konsultoida vankeinhoito-osastoa. Normaalissa pyynnössä olisin tietenkin
ollut valmis heti taistoon, mutta tämä oli poikkeus. Syynä epäröintiin oli kaavailuni
mennä rauhassa takaisin Koojiin osastolle hoitamaan vanhaa virkaani. Ei olisi ollut
otollista tulla osastolle sen jälkeen, kun olin ensin ollut karsimassa sen henkilökuntaa
ja konsulttina komentelemassa mitä milloinkin. Kaiken kaikkiaan olin lopen väsynyt
ja uupunut riehumiseeni hallinnossa ja halusin keskittyä hetken huilimisen jälkeen
myös oman konsultointiyritykseni pyörittämiseen. Se oli jäänyt retuperälle. Tilaani
hankaloitti myös lukihäiriön pahentuminen. Oikolukuohjelmat auttoivat tekstinkäsittelyssä,
mutta ne johtivat myös huvittaviin virheisiin ja jopa väärinkäsityksiin, kun yhteistyöstä
saattoi tulla yhteisyö, mikä nauratti Tiinaa.
Simo oli vanha hallinnon konkari,
valmis aina uusin seikkailuihin ja Koojiin väsymätön vastapeluri oikeusministeriön
johtoryhmässä. Siellä Kai Korte oli saanut lausujan äänellä rauhoitella kilpaveljien
rähinöintiä. Simon iänikuinen hokema oli, että Koojiin osastolla oli liikaa henkilökuntaa,
mistä tämä keskustelun lopuksi kimpaantui.
Kommentit
Lähetä kommentti