Aikamme
pohdittuamme sovimme, että Tiina kokosi kaikki keskeiset näkökohdat, mitkä siihen
asti olivat esiin tulleet ja käyttökelpoiset tekstit ja aloin itse kirjoittaa loppuraporttia.
P. Sorsa, Tiina ja minä käsittelimme työministeriön tiloissa kokouksissamme luku
luvulta etenevää raporttia. Hankkeelle myönnettiin lisäaikaa marraskuun loppuun
asti, joten saimme sen valmiiksi ja ohjausryhmä antoi hyväksynnän.
Raportin
tärkeimmät ehdotukset olivat hallituksen strategiasalkun käyttöön ottaminen ja hallinnon
rajojen yli menevät ohjelmabudjetit. Niistä valtiovarainministeriön edustaja oli
työryhmää useaan kertaa varoittanut. Valtionvarainministeriö ei halunnut puhuakaan
ohjelmaperusteisesta budjetoinnista. Aiheesta olin keskustellut pari vuosikymmentä
aiemmin monta istuntoa suunnittelusihteeristössä Eero Pitkäsen kanssa, joka
väitteli siitä ja teki aiheesta myöhemmin kirjan. Muistelin pienellä katkeruudella,
kun eräs ystäväni suunnittelusihteeristöstä lainaisi minulta tämän Eeron signeeraaman
kirjan ja jätti sen palauttamatta.
Raporttimme
kunnianhimoiseksi nimeksi tuli Ministeriö tuloksentekijänä. Loppuraportin luovuttamisesta
tuli farssi: ministeriö kieltäytyi ottamasta vastaan sitä. Niinpä menin valtioneuvoston
kirjaamoon ja luovutin sen sinne. Virkailija oli hyvin hämmästyneen näköinen,
aivan kuin olisi nähnyt haamuja. Lopulta hän otti sen vastaan näyttäessäni toimeksiantokirjeen
ja pyytäessäni lukemaan aidot allekirjoittajat. Hän jopa hymyili leimatessaan
raportin ja lupasi panna asiakirjan eteenpäin.
Kommentit
Lähetä kommentti