Muutoin niin rauhallisena päivänä,
juuri tultuani kävelyltä täynnä kesää hehkuvalta Tähtitorninmäeltä, käytävältäni
alkoi kuulua omituisia ääniä. Hälinä vain yltyi. Kohta Ari Korvolan kuvausryhmä
tunki puoliväkisin huoneeseeni ja alkoi haastatella Kauko Juhantalon valtakunnan
oikeudenkäynnistä. ”Mitkä ovat tärkeimmät ministeriöt ja miten Juhantalo on onnistunut
ministerin tehtävissään?”, Ari kysyi siltä seisomalta. Kun en ollut yhtään ehtinyt
valmistautua haastatteluun, lauoin, että valtionvarainministeriö, kauppa- ja teollisuusministeriö
ja sosiaali- ja terveysministeriö sekä opetusministeriö ja että Juhantalo oli onnistunut
hyvin. Televisioruudussa näkyvässä kuvassa solmioni oli olkapäällä, mutta sanomani
tuli selväksi. Seuraavana päivänä Timo Santalainen soitti sanoen esiintymisestäni
jotain lievän kohteliasta ja pyysi tapaamista.
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti