Eräässä ministeriön johtoryhmän kokouksessa Iiro Viinanen teki yllättävän
päätöksen perustaa työryhmä pohtimaan Tullin siirtämistä kauppa- ja teollisuusministeriön
alaisuuteen ja määrätä minut ryhmän puheenjohtajaksi. Puheenjohtajuus ei niinkään
yllättänyt, mutta toimeksianto kyllä, sillä kuuluihan Tulli valtiovarainministeriön
alaisuuteen. Tämä saattoi olla osa Pekka Ojalan selvitystyötä, mutta kukaan ei sanallakaan
virkannut tähän suuntaan osastolla eikä ministeriössä. Kokenut valtiosihteeri Keinäsen
järjestämä kalareissu, jossa olivat mukana Kivelä ja valtiokonttorin pääjohtaja
Jukka Wuolijoki ja minä, ei selventänyt asiaan. Kun aloin kyselemään asiaa
saunanlauteilla, Keinänen alkoi vain päivitellä saalin olemattomuutta. Syy saattoi
olla myös kaimani puheet suuresta keskushallintoremontista, jossa kiveäkään ei jätettäisi
kääntämättä. Nyt yksi kiven kääntäminen oli annettu minun tehtäväkseni.
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti