Mikon tapaus opetti, että kuten muissakin valtakeskuksissa, valtiovarainministeriön
osastoilla oli näkymättömiä vallankäyttäjiä, jotka osastojen yli sanelivat, mitä
tehtiin. Tätä vahvistivat erikoinen juhlatilaisuus puheineni ja tapaus, jossa eräänä
aamuna huoneessani ilmoittautui nuorehko henkilö, joka sanoi sellaisella päättävyydellä
tulevansa osaston tiedottajaksi, etten epäillyt hetkeäkään naista. Viikon päästä
hän istui huoneessaan osastolla, muttei se minua häirinnyt, sillä mitään tiedotettavaa
ei ollut.
Ministeriön johtoryhmän kokouksissa Viinanen johti ystävällisesti mutta
määrätietoisesti puhetta. Muilla jäsenillä ei juuri ollut sanottavaa, kun Raimo
Sailas esitteli budjettilukujaan. Muutonkin asioiden käsittely oli hyvin osastokohtaista
kunkin osastopäällikön pitäytyessä vain oman osastonsa asioihin. Poikkeuksen teki
Sixten Korkman, joka hyvin analyyttisesti ja kohdennetusti pystyi tarkastelemaan
asioita ja arviomaan kaavailtujen toimenpiteiden vaikutuksia yhteiskunnan eri sektoreille.
Palkkaosaston osaava Sakari Kajander oli yleensä hiljaa, mikä oli ymmärrettävää,
koska palkkapoliittiset kysymykset käsiteltiin muilla foorumeilla. Osmo Sarmavuori
tutki papereitaan pöydän kauimmaisessa kulmassa. Vero-osaston analyyttinen ja
tietävä Lasse Arvela istui tyynenä vastapäätä minua ja puhui asiantuntevasti
vain kuin oli asiaa tai kysyttäessä.
Kommentit
Lähetä kommentti