Liikenneministeriön kansliapäällikön vetämissä tietohallinnon ohjausryhmän
kokouksissa Mikko toi reippaasti ilmi mielipiteensä. Mikon esiintymistä julkisen
ja yksityissektorin seminaareissa sain myönteistä palautetta. Sen sijaan osastolla
Mikon rempseä esiintyminen herätti ristiriitaisia tunteita. Mikon suosiota osastolla
ei kohottanut hänen naureskelunsa kansalaisen käsikirja -tyyppisille hankkeille.
Hänen pyrkimystään luoda osastosta valtiokonsernin strateginen tietohallintokeskus
vastustettiin laidasta laitaan. Ajatus ei sopinut sisäministeriön ja liikenneministeriön
kaavailuihin eikä osastokaan iloinnut ideasta. Pikkuhiljaa pöydälleni tuli tietoja
ja suullisesti esitettiin, ettei Mikko noudattanut sopimusta, vaan teki töitä virka-aikana
oman yrityksensä lukuun. Keskustellessani Mikon kanssa asiasta jotain pieniä rikkomuksia
saattoi olla, mutta ne olivat korjattavissa. Hallintopäällikkö ajoi kuitenkin
sitkeästi syytöksiä eteenpäin ja väitti, että asialla olisi johdon tuki jossain
päin ministeriötä. Ihmettelin, että taas samanlainen näkymätön ja äänetön käsi verhon
takaa ohjaa tapahtumia samoin kuin henkilön erottamisepisodissa. Loppujen lopuksi
Mikko koki helpotusta sopiessamme yhteisymmärryksessä työsuhteen päättymisestä,
ja hän saattoi näin painaa täydellä töitä omassa yrityksessään.
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti