Olin oikeusministeriön aikanani käynyt
Königstegissä, mutta silloin oli pimeä ja tie mutkainen enkä päässyt selvyyteen,
missä kartano sijaitsi. Nyt lähdin toista kertaa kartanoon. Taksini kaartaessa rohisevan
kierroksen lipputangon ympäri sisääntulon eteen näin soihtujen valaisemat korkeat
kiviportaat ja jykevät ulko-ovet. Noustessani leveitä rappuja sisään liekit loivat
talon seinään jatkuvasti muotoaan muuttavia kuvia kuin enteeksi hallinnon
monimutkaisuudesta.
Huomasin tulleeni paikalle ensimmäisen
joukossa. Mieltäni rohkaisi Elisabeth Rehnin rehellinen ystävällisyys hänen tullessa
kättelemään ja sanomaan muutaman ystävällisen sanan. Sirpa Kekkonen opasti, miten
tulisi toimia. Minut kutsuttaisiin puhumaan, kun aika koittasi, ja sitä odotellessa
saisin istua suuressa salissa ja katsella tauluja. ”Flyygeliä et saa soittaa”, lisäsi
Sirpa pilke silmäkulmassaan vilkaisten salin perällä olevaan soittokoneeseen.
Kommentit
Lähetä kommentti