Myöhään syksyllä 1991, kun Munkkinimen
rantoja petti jo lumi, kaksi vaaleaa, tyylikkäästi pukeutunutta rouvaa tuli kohteliaasti
mutta päättäväisesti huoneeseeni. En ymmärtänyt aluksi lainkaan, mitä he puhuivat.
Keskustelun mennessä vielä epäselvään suuntaan pyysin rouvia kahville kauniisti
kalustettuun kehittämiskeskuksen ravintolaan. Pitkän kiertelyn jälkeen he lopulta
melko suorasukaisesti kertoivat tarjoavansa työnohjausta. Hämmennettyäni kahvia
tarpeeksi tivasin kohteliaasti, mistä tarkasti ottaen oli kyse. He olivat valmiit
pitämään koko Tupa-ryhmälle seminaarin itsensä kehittämisestä ja ryhmädynamiikasta.
Kuultuani hinnan ja todistaessani, että meillä oli jo pidetty sellainen seminaari
Lauri Salosen johdolla, he hymyilivät hajamielisesti, mutta kaivelivat jo päättäväisesti
kalentereitaan aikatauluista sopimiseksi. Kieltäydyin jo jyrkkään sävyyn, mutta
he kohensivat vain ryhtiään ja sanoivat Kivelän tietävän asiasta.
En viitsinyt jälkeenpäin kysyä, kenen
suosituksesta Melkinen & Visti kommandiittiyhtiön edustajat tulivat luokseni.
Joka tapauksessa työnohjaus järjestettiin monijaksoisena seminaarina, johon porukka
osoitti vaihtelevaa kiinnostusta. Jokainen tupalainen sai arvion itsestään. Jäimme
kutakuinkin epävarmoiksi, mitä tarkoitusta varten työnohjaus pidettiin ja arviot
annettiin.
Kommentit
Lähetä kommentti