Pakkanen alkoi kiristyä ja liikenneruuhka
oli pahimmillaan taksin viedessä minut ministeriön luentosaliin osastojen yhteiseen
iltatilaisuuteen. Kukin osasto esitteli kotiläksyksi saamansa pohjapaperin seuraavan
vuoden tulostavoitteista. Keskustelun jälkeen valtiosihteeri Eino Keinänen ja minä
kommentoimme niitä. Tilaisuus oli hyvin tiivishenkinen ja lupauksia antava tulevalle
kehittämissavotalle. Joukosta erottuivat Anne Brunilan täsmälliset puheenvuorot
ja Pekka Ojalan visiot ministeriön roolista. Esitin ministeriön rooleiksi: hallinnonalansa
johtaja, resurssineuvottelija, nopeatempoinen asiantuntija, työmarkkinaneuvottelija,
tutkiva asiantuntija ja kehittäjä, joka sai kannatusta, mutta unohdettiin myöhemmin.
Vuoden 1991 tammikuussa ilmestyneessä ministeriön sisäisen tiedotuslehden Tiukkalinjan
etusivulla oli myöhemmin juttu seminaarista.
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti