Muutaman päivän päästä yliopiston
hallintojohtaja Timo Esko soitti ja kertoi suunnitelmista viedä yliopisto tulosjohtamisen
karuille kujille. Tapaamisessamme hän opasti Erkki Saarista ja minua, miten tässä
asiassa toimittiin viitaten laatimaansa muistioon, jota hän säilytti laatikkonsa
kätköissä. Asia käsiteltiin pienessä konsistorissa. ”Conistor minium”, kuten Timo
Esko kuivasti naurahti. Puhetta tulisi johtamaan omissa maailmoissaan elävä, eläinlääketieteen
professori. Esko varoitti käsittelyn saattavan päättyä miten tahansa. Siellä käyttäisivät
puheenvuoron rehtori Päiviö Tommilla ja vararehtori Ihamuotila. Esko selosti, missä
kukin istui. Matematiikan professori istui oikealla ja tekisi kysymyksiä. Päässäni
alkoi humista. En rohjennut kysyä professorin nimeä. Hänen takana istuivat dekaanit
ja vasemmalla opiskelijoiden edustajat. Kerrottuaan tämän Esko lähti taluttamaan
meitä päärakennuksen johonkin saliin, jonka tarkka sijainti jäi minulle epäselväksi,
ja käski istua eturiviin varatuille paikoille.
Puheenjohtaja avasi kokouksen toivottaen
minut ja apulaiseni, kuten hän Erkkiä kutsui, tervetulleiksi ja sanoi yksikantaan,
että käsitellään pykälä 127 pyytäen minua kertomaan, mistä oli kyse. Sekoiltuani
aluksi pöydällä olevan mikrofonin kanssa professori pyysi painamaan vihreää nappia
ennen puhumista. Koetin selostaa kehysbudjetoinnin ideaa niin hyvin kuin pystyin
mainitsematta Eskon kiellosta tulosjohtamis-sanaa. Käännyin hieman yleisöön päin
ja näin matematiikan professorit Klaus Valan ja Olli Lehdon ja graduni tarkastaneen
professori Juha Suomisen istumassa muutaman metrin päässä kuuntelijoiden joukossa.
Kommentit
Lähetä kommentti