Seuraavat viikot olivat minulle elämäni
nostalgisinta ja hiljaisella tavalla iloa herättävää aikaa. Kuten niin monessa muussakin
elon kulkua ohjaavissa tapahtumissa, tässä ei olut mitään tiettyä tekijää, joka
olisi loogisella varmuudella vienyt asioita syistä seurauksiin, vaan kävi vain niin
kuin kävi. Jos tapahtumat halutaan perustella yleisesti, kyse oli rahasta. Helsingin
yliopisto tahtoi vapautua opetusministeriön pikkutarkasta rahan käytön valvonnasta
ja siirtyä kehys- ja tulosbudjetointiin. Yksittäisenä sattumana Etelä-Esplanadilla
eräs kasvotuttu mies tuli juttelemaan mennessäni sisäministeriöön. Hän alkoi kertoa
– välillä Eino Leinon patsasta vilkuillen – yliopistolla olevan kovia haluja siirtyä
mahdollisimman nopealla aikataululla tulosbudjetointiin. Hän oli ollut jo yhteydessä
asiasta kehittämiskeskuksen Raili Nederströmiin. Opetusministeriön apulaisosastopäällikkö
Jäppinen oli kuulemma samaa mieltä. Pitihän minun Jäppistä uskoa, joka oli kehittämiskeskuksen
seminaarien vakioasiakas. Pitkähkön keskustelun jälkeen pyysin miestä ottamaan yhteyttä
Markku Temmekseen rohkenematta kysyä miehen nimeä. Hän oli kyllä sen mumissut tervehtiessämme.
Tässä vaiheessa en vielä tiennyt joutuvani uudestaan yliopiston kynsiin.
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti