Muutaman päivän päästä yliopiston
hallintojohtaja Timo Esko soitti ja kertoi suunnitelmista viedä yliopisto tulosjohtamisen
karuille kujille. Tapaamisessamme hän opasti Erkki Saarista ja minua, miten tässä
asiassa toimittiin viitaten laatimaansa muistioon, jota hän säilytti laatikkonsa
kätköissä. Asia käsiteltiin pienessä konsistorissa. ”Conistor minium”, kuten Timo
Esko kuivasti naurahti. Puhetta tulisi johtamaan omissa maailmoissaan elävä, eläinlääketieteen
professori. Esko varoitti käsittelyn saattavan päättyä miten tahansa. Siellä käyttäisivät
puheenvuoron rehtori Päiviö Tommilla ja vararehtori Ihamuotila. Esko selosti, missä
kukin istui. Matematiikan professori istui oikealla ja tekisi kysymyksiä. Päässäni
alkoi humista. En rohjennut kysyä professorin nimeä. Hänen takana istuivat dekaanit
ja vasemmalla opiskelijoiden edustajat. Kerrottuaan tämän Esko lähti taluttamaan
meitä päärakennuksen johonkin saliin, jonka tarkka sijainti jäi minulle epäselväksi,
ja käski istua eturiviin varatuille paikoille.
Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä
Kommentit
Lähetä kommentti