Siirry pääsisältöön


833. Sitsemän tonnin kännykkä




Tällä välin Tupa-juna jyskytti Hollantilaistenteillä eteenpäin. Kehittämiskeskuksessa ei aiemmin ollut harjoitettu konsultointia samaan tapaan kuin Tupa-ryhmä teki nyt. Se vastasi – niin ainakin uskoimme – yksityisen sektorin konsulttiyrityksen toimintaa. Tupan konsulttien ulkoiset maneerit, kuten taksien melko vapaa käyttö ja niiden pöllähtäminen pihaan, herättivät kateutta ja saivat käytävillä vinoja hymyjä huulille. Ostamamme 7 000 markan käsipuhelin herätti ihmettelyä, ihailua ja kateutta. Kapinetta pidettiin ryhmän toimistossa ja sen sai ottaa mukaansa varauslistalla, kunhan palautti illalla. Vastapainona vapauksillemme hankimme 4 miljoonan markan vuositulot kehittämiskeskukselle. Mielestämme vastuumme oli myös suuri. Valtion budjettiuudistuksen toteutuessa virastoihinhan oli saatava tulosbudjetointi. Tupa oli tätä varten.
Kolmasosa työajastani meni Tupan johtamiseen ja sen sisäiseen hallintoon. Erityisen turhauttavaa oli pitkien palkankorotusmuistioiden kirjoittaminen ja vahtiminen, etteivät ne unohtuneet päälliköiden pöydille. Jokaisen tupalaisen kanssa käymissäni tulosneuvotteluissa sovin, mitä kultakin odotin, tiedustelin, mitä keskustelukumppanini minulta odotti ja mitä tukea tarvitsi. Konsulteilta, joilta voi vaatia markkamääräisiä laskutustavoitteita, ne kirjattiin ylös. Tärkein johtamistehtäväni oli kuitenkin pitää ryhmässä yllä sisäistä eheyttä, joka auttaisi innovatiivisen eteenpäin vievän työotteen syntymistä ja säilymistä. Yksin en olisi tähän pysynyt, vaan siinä auttoivat sanattomalla sopimuksella kokeneet, elämää ymmärtävät ryhmän konsulttikollegat. Tupan tukiryhmän merkitys jäi vähäiseksi. Se kyllä kokoontui, mutta sen jäsenet puhuivat hieman yhteen sopimatonta kieltä sen todellisuuden kanssa, jossa tupalaiset käytännön työnsä tekivät. Tarkoitus oli hyvä, mutta kohtaaminen ontui.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

3307. Ylen Jälkiviisaat raivostui

Karvala vetosi Kälviän kunnan kokeiluun, jossa pojat pantiin kanalaan katsomaan, kuinka kanat munivat ja pillin soidessa emäntä otti suurimmat munat ja vei ne punnittaviksi osuuskauppaan, jonka hoitaja lahjoitti ne illan hämyn tulessa ison talon palkollisille. Jäsenet Uljas, Perho ja Karvala kiivailivat, kuinka naiset ja ennen kaikkea tytöt eivät pääse eteen päin urallaan, kun pojat vievät työpaikat suuhunsa kuin mansikat metsiköstä. Tähän Uljas ehdotti, että pojille pitää perustaa oma matematiikka, joka sisältää vain ykkösiä ja nollia. Kaikki Jäsenet olivat samaa mieltä, että työssä pitää vallita tasa-arvo. Ja niinpä Uljas ehdotti, että kaikkein lantalapioiden varsi oli katkaistava saman mittaiseksi, koska kaikki tällä tavalla kaikki saisivat sontaa samalla mitalla. Tähän Karvala ei suostunut, vaan vaati superlapion käyttöön ottamista kaikille 40-vuotiaille poikamiehille, koska sillä tavalla heidän yhteiskuntakelpoisuutensa kehjettysi Ruotsin Reserviläisliiton vaatimalle tasolle. Tähä

3310. Ylen Jälkiviisaat oli hyvin vihainen Soinille

Ylen Jälkiviisaat oli viimoissaan, kun presidentiksi ei valittu kaikkien jyväjemmarien tuntemaa lihansyöjä Tehniä, vaan Studerius. Tämä mies on Soinin sanoin niin suuri, että mennessään Pohjanmaalle hänet pitää pönkätä latoon tunniksi ennen Laihian torin puhettaan. Saman latoon, jossa Sipilä harjoitteli valtiopäivien avauspuhettaan. Siksi siitä tuli sutta ja silppua, vaikka silppukone oli huollossa Keravalla. Kun kaikki alkaa mennä pieleen, siinä mene matalaksi myös Limingan pellot paljastaen samalla kepun suuren haaveen rakentaa mainitun pitäjän merenrantaan Euroopan suurimman lentokentän tuomaan kepun äänestäjiä Kongosta Kulmunia äänestämään. Tästä ladosta tulee myöhemmin pyhäinjäännös inspiroimaan, kuinka puolue paisuttuaan isoksi voi myös samoilla tulilla näivettyä sitruunaksi ilman, että äänestäjät eivät huomaa mitään, sillä niin suuri oli pelko vielä tupailloissakin.  Tällä välin kaikki nuoret miehet olivat jo Mäntsälän kohdalla menossa heinäseipäät olalla etsimään kesämökkejä, j

3237. Ylen eilinen A-talk oli Orpolle floppi, Henrikssonille timantteja

Ylen eilinen A-talk oli pääministeri Orpolle yhtä kujanjuoksua. Hän aloitti monta kertaa urheasti saman tosi virren, kuinka Suomi selviää vain työteolla velkaantumisen ollessa hurja 10 miljardin luokka vuodessa ja korkomenojen kivutessa lähes neljään miljardiin, jne. Saman aikaan Lindtmanin kertasi kerta toisen perään, kuinka yksinhuoltaja Liisalta viedään tuhkatkin pesästä, kun työttömyysturvasta leikataan ja yksinhuoltaja vähennystä typistetään ja ruoan hinta nouse pilviin ja saman aikaisesti rikkaiden verotus kevenee. Tämän levy pyöriessä jatkuvasti Lindtmanin sanoittamana Orpon ilme vaihteli uskollisen papin ja käytettyjen huonekalujen välittäjän ilmeiden välillä. Lopulta vieressä istuva Anna Maja Henriksson otti kylmästi Orpon paikan tämä jäädessä sivustakatsojaksi alkaen rauhallisesti kohta kohdalta käydä läpi, mitä hallitus tekee, jotta iskut eivät osuisi samoin köyhiin ja vähäosaisiin. Henriksson pelasti Orpon katastrofilta.  

Yhteydenottolomake

Nimi

Sähköposti *

Ilmoitus *