Perttunen oli niitä kokeneita ja
taitavia johtajia, jotka kykenivät käyttämään johtamisessaan hyväksi pitkää
hiljaista tietoa ja luontevasti liikkumaan poliittisilla päätöksenteon
foorumeilla. Tästä syystä hän pystyi muotoilemaan poliittisen tahdon
tehokkaaksi virkamiestoimeenpanoksi. Tämä teki hänestä yhden parhaista hallintoalan
johtajista.
Nuoruuteni yliopistoajat muistuivat
mieleeni mennessäni syysaamuna Suomen pankin ohi Säätytalolle puhumaan maaherroille.
Pankin vahtimestari oli aikoinaan ottanut puhutteluun nurmikon yli oikaisemisesta,
mutta oli alkanut nauraa, kun olin sanonut pankin maan kuuluvan Suomen kansalle.
Säätytalon huono äänentoisto sai taas lisävahvistusta koettaessani saada edes itse
äänestäni selvää ja karjuessani maaheroille aluehallinnosta. Ainut kiinnostunut
näytti olevan vasta nimitetty Eino Siuruainen. Hän nosti esille maaherran roolin
alueen kokoavana voimana. Perttunen korosti itse kunkin maaherran vastuuta ja omaa
toimeliaisuutta tässä tehtävässä. Esitykseni jälkeen sisäministeriön Marjatta Kajan
tuli luokseni kuiskaten, että hallinnon kehittämisen ministerivaliokunnan pitäisi
kuulla esitykseni. En ollut varma, oliko se totta vai yleistä kohteliaisuutta.
Kommentit
Lähetä kommentti