Perttunen kutsui
luokseen kertomaan, miltä konsultin silmin tilanne ministeriössä näytti. Se näytti
hyvältä verrattuna mihin tahansa ministeriöön. Perttunen halusi muutoksia osastojen
johtamiseen. Hän kannatti delegoivaa johtamista pitäen kuitenkin poliittisesti tärkeät
asiat omissa käsissään. Papereita ja suunnitelmia kyllä syntyi. Tätä en sanonut
Perttuselle. Hänen kysyessä, mitä mieltä olin maan jakamisesta 17 maakuntaan, olin
vähän vaivaantunut, sillä en nähnyt niillä olevan todellista merkitystä. Toki ne
antoivat identiteettiä ja loivat yhteenkuuluvuutta. Hyvä oli, jos ne eivät aiheuttaneet
liikaa byrokratiaa. Myöhempi kehitys osoitti Perttusen olleen oikeassa.
Tällä välin Perttusen sihteeri Carita
oli tuonut viinilasit ja pullon pöytään. Perttunen kertoi skoolatessamme olevansa
tyytyväinen konsultointiini. Kävellessään katsomaan ikkunasta Säätytalon puistoon
hän alkoi mietteliäästi puhua johtoryhmien perustamisesta. Niitä olimme porukassa
kaavailleet jo pitkän aikaa. Se oli keino saada riittävää yhtenäisyyttä monialaiseen
ministeriöön. Siinä ei ollut mitään ihmeellistä, että ministeriössä oli johtoryhmä,
jota johti ministeri ja hänen poissa ollessaan kansliapäällikkö. Se oli yleinen
käytäntö. Sen sijaan toimiala-johtoryhmät olivat harvinaisia. Turvallisuusasioille,
yleiselle hallinnolle ja aluekehitykselle sekä sisäiselle hallinnolle perustettiin
nyt omat johtoryhmänsä. Neljä johtoryhmää ehkä tuntui liioittelulta, mutta niin
selkeät tehtävät niillä kaikilla oli, että ne olivat perusteltuja.
Kommentit
Lähetä kommentti