Kehittämiskeskus sijaitsi historiallisessa
rakennuksessa entisen kadettikoulun tiloissa Hollantilaisentiellä, kauniilla paikalla,
lähes meressä kiinni. Kaupungista päin sinne matkatessa tulijaa tervehtivät Huopalahdentien
joutsentalot, joiden sulavat linnut näyttivät lentävän pohjoista kohti: pidin
sitä hyvänä enteenä tulevalle työlleni. Vaikka työpaikkahakemuksessa oli selkeästi
mainittu, mitä toimenkuvaani kuului, ensi töikseen linjanjohtajana toiminut Rolf
kohteliaasti kysyi kokouksessa, mitä tulisin täällä tekemään. Temmes ei pystynyt
sen paremmin sanomaan, mitä miehen piti tehdä. Koska Temmes oli odottanut tuloani
tänne kovasti, hämmästelin toimenkuvani keskeneräisyyttä muutaman viikon huoneessani.
Kahden kuukauden istumisen jälkeen
tulivat työtoverini Aimo Westerlund, Erkki Saarinen, Marja-Liisa Villikka, Hilkka
Summa ja Tauno Pesola pyytämään, että perustetaan tulospalveluryhmä, Tupa-ryhmä,
jonka vetäjänä toimisin. Nimi oli Westerlundin keksimä. Laadimme ryhmän perustamisasiakirjan,
jonka Temmes allekirjoitti keväällä 1990. Ryhmän tehtävänä oli kouluttaa ja konsultoida
virastoja tulosohjauksen käyttöön ottamisessa. Päässäni vallitsi oudot tunnelmat,
koska konsultointi oli Rolfin linjan tehtävänä. Ryhmäläiset olivat omien sanojen
mukaan odottaneet tätä h-hetkeä kuin kuuta taivaalta. Työhalut olivat kovat.
Kommentit
Lähetä kommentti