Tullijohtajien seminaarisalin hämäryydessä
takimmaiset kuulijat näkyivät mustina hahmoina vaihtaessani piirtoheittimen kalvoja.
Olin luokitellut vastaukset sopiviin ryhmiin, jolloin uskoin pystyväni pitämään
esityksessäni yllä jonkinlaista juonta. Yhteenvetona totesin piirien odottavan Tullihallitukselta
tukea ja suunnannäyttämistä sekä sähkötullauksen ja sen työmenetelmien olevan suuren
luokan tulevaisuuden kehittelyhanke. Tämä ei herättänyt erityistä keskustelua, vaan
kuulijat poistuivat illalliselle, jossa Jermun pöytään tulivat istumaan luottamusmiehet
ja valvontaosaston päällikkö. En osallistunut myöhäisiin illanistujaisiin, vaan
kömmin nukkumaan ennen musiikin rytkeen alkamista.
Aamulla tulessani ruokasaliin huomasin
muutaman hengen tullilaisryhmän seisoskelevan piirissä, jonka keskellä oli valvontatoimiston
päällikkö. Hän seisoi vinossa, kasvot pahasti turvonneena, vasen silmä umpeen muurautuneena
ja kylkeään pidellen. Päällikkö oli joutunut hutikassa jonkun kovanyrkkisen miehen
pieksämäksi, vaikka mies oli monta kertaa kysynyt päälliköltä, halusiko hän todella
tapella. Päällikkö oli kaksi viikkoa sairaslomalla tämä jälkeen.
Minusta oli tullut Nissan-mies,
sillä ennen niin sininen ja kaunis Saabini oli tullut vanhaksi. Korjailin sitä autotallissa,
joka oli niin kapea, että auto oli ajettava aivan toiseen seinään kiinni, jotta
toista puolta pystyi remontoimaan. Heli käski pitämään huolta, ettei auto romahda
päälleni kenenkään kuulematta ja näkemättä. Perjantai-iltasin menin autotallista
tultuani Helin kanssa vasta remontoituun saunaan.
Kommentit
Lähetä kommentti